Toveritar Hilta Kukkasjärven tultua sitten aitasta ja Mikko Tarjuksen ryhdyttyä vaatimaan häneltä selityksiä, käski Hilta Kukkasjärvi hänen painua hornan kattilaan ja pää pystyssä ilmoitti ympärilläseisoville internaateille kihlautuneensa toveri Kuusisen kanssa sekä tulevansa senkautta komissarin rouvaksi Pietariin.
Tämä tieto, joka mursi tov. Mikko Tarjuksen sydämen, niin että hän yritti potkaista Hilta Kukkasjärveä, täytti Pöllölän kommuunin internaalien ja johtohenkilöiden mielet ylpeydensekaisella ilolla, mikä puhkesi lämpimiksi onnentoivotuksiksi, ja sanoma kihlauksesta levisi kulovalkean kaltaisella nopeudella kommunistisuusta toiseen.
Toveri Lötjösen lausuessa juuri mielipiteenään, että tämä oli oikein lojaali onnenpotkaus ei ainoastaan Hilta Kukkasjarvelle, vaan myöskin koko Pöllölän kommuunille, ilmestyi pihalle poliisi Pekka Suova, joka ryhtyi kyselemään, oliko täällä nähty erästä tuntematonta pienenpuolista, vähän ristiveristä miestä, jonka Pekka Suova oli kuullut tulleen tännepäin.
Pöllölän kommunistien luodessa toisiinsa merkitseviä silmäyksiä vastasi Simo Turtiainen, ettei täällä ole ketään semmoista miestä näkynyt, ja kysyi mikä kulkuri sen sitten pitäisi olla.
Tähän vastasi Pekka Suova, että se on eräs työväen piireissä liikkuva petkuttaja Teppo Issakainen, joka esiintyy milloin minäkin, ja on varastanut rahoja Tiirikkalan ja Totkulan työväenyhdistyksiltä, esiintyen viime aikoina herkkäuskoisia pässinpäitä petkuttaessaan joskus toveri Kuusisenkin nimellä.
Tämän johdosta kehoitti poliisi Suova läsnäolijoita antamaan hänelle heti tiedon, jos petkuttajan sattuisivat näkemään, minkä jälkeen poliisi lausui Pöllölän kommunisteille hyvästit, sulkeutuen heidän suosioonsa ja ilmoittaen lähtevänsä yöksi kalaan Pöllölänjärvelle.
Kun Pöllölän kommunistit olivat jonkun aikaa raapineet päätään ja katselleet toisiinsa epätietoisina, kuultiin Reeta Sinkkosen äkkiä siunaavan tavalliseen porvarilliseen tapaan, läiskäyttävän käsiään yhteen ja hyppäävän aittaan, mistä hän kuitenkin seuraavassa hetkessä hyppäsi takaisin ja kiljasi:
— Siinä on teille katkesmusta! Pöytälaatikossa olleet ravintolarahat ovat menneet sen tiensä!
Tällöin puhkesivat Pöllölän kommunistiset solut kirouksiin, jotka tyynenä kesä-iltana kuuluivat, niinkuin myöhemmin saatiin tietää, Hevukkalan kesantopellolle asti, ja aikoivat lähteä ajamaan takaa petturia ja varasta, mutta luopuivat sentään tästä aikeesta, kun tov. Aatami Lötjönen huomautti:
— Kyllä se on ottanut niin lojaalin vauhdin, ettette sitä enää tavoita.