Tämän jälkeen Pöllölän kunniasolu, ikäpuhemies Jerobeam Näppinen edeskuljetti ytimellisessä puheessa lahon porvarillisen mädännäisyyden ja uuden aamuruskon auermat, jotka punaisella sarastuksella heloittavat kaukaisen idän kangastuksissa.
Valkoinen taantumusaaltoilu peittää vihertävällä vaahdolla suuren osan Europasta, ja Amerikan kontinentaalissa ovat virkanyrkkien petomaiset käpälät antaneet kauhistuttavia iskuja proletaarien paljastettuihin paikkoihin. Imperialismi viuhuu vihureina, ollen romahdusasteellaan. Se kuitenkin vielä vihaisesti kuohahtelee, kosketellen pohjamutia kansakuntain alanteissa, josta olee sillen itselleen turmio, estellen likinäköisessä sokeudessaan punakumousta ja suurta yleisinhimillistä mullistusta, joka kiertelemättömästi kohisee kohti mahtipontisena orgaanina, pyyhkäisten yhteiskunnan huippuja peloittavalla henkäyksellä.
Pienoisessa Suomessakin lahtarien valkomyrskyt pärskyttävät kokonaisia vuoria, tavoitellen työläisten rinnasta vapauden kaipuun tukahduttamista rautaisella otteella vallankumouksen kurkussa. Se ei kuitenkaan tukehdu, vaan kiteytyy vallankumoukselliseksi joukkotahdoksi, silloin kun hetki lyö ja Ajan hengettären suuri vellikello kumeasti pompottaen soittaa rynnäkköön, missä ryskyin sortuu pakkovalta proletaarin vallankumouksellisen aivoston nerokkaasti johtaman rynnistyksen taktillisuuden edessä. Ja juuri nyt on kauhea kapitalismi auttamattomasti sotkeutumassa omiin resuisiin pöksyihinsä, jotka ovat jo pudonneet alas kinttuihin.
Tämän tähden odottaa koko maailman luokkatietoinen köyhälistö henkeään pidättäen kolmannen punaisen internaalin jalolla kilparadalla, etteivät Pöllölän kommunistiset solut peräydy historiallisen välttämättömyyden edessä, vaan valkoisen vainon kynsissäkin intomielisesti kohottavat vallankumouksen lipun niin korkealle, että sen punainen hulmu kuuluu ympäri maailman Saharian kauheasta hietikosta Pohjan pimeille perukoille.
Sittenkun puhuja vielä oli mieliinpainuvin sanoin varoittanut noskelaisuuden mielenhäiriöstä, jonka jäljet inhottavasti haisevat jokaiseen luokkatietoiseen nenään, palkittiin toveri Näppisen selväpiirteinen, traagillisuuden punaiseen lankaan kudottu esitys luokkatietoisten känsäkourien voimakkailla paukutuksilla.
Ikäpuhemies kysyi, katsottiinko kokous laillisessa järjestelmässä kokoonkutsutuksi?
Israel Huttusen esityksestä pidettiin vaitiolemista vallankumouksellisen myöntyväisyyden merkkinä.
Ikäpuhemies selitti, että kokouksen on ryhdyttävä valitsemaan yhtä puhemiestä ja yhtä sihteeriä sekä ilmoitti kutsuneensa sihteeriksi lois. Mikko Tarjuksen, mikä hyväksyttiin.
Ikäpuhemiehen kysymykseen, katsoiko kokous, että hän, tov. Näppinen, oli luokkatietoisen köyhälistön äänillä yksimielisesti valittu Pöllölän kommunistisen yleispöllöläläisen internaalin täysivaltaisen neuvostokongressin puheenjohtajaksi, vastasi tov. Paavo Pellikka, että puhemies on valittava suljetulla lippuäänestyksellä.
Josehviina Rytkyläinen kysyi, että kuinka tämän kokouksen koko nimi olikaan, kun hän vähän sotkeutui sitä kuunnellessaan.