Niitä metsiä on nyt luettu lukemastakin päästyä.
Ensin lukivat niitä asianomaiset maanmittarit metsätiliä varten ja sanoivat luettuaan, että niin ja niin paljon niitä puita siellä on.
No, eiväthän lampuodit sitä lukemista uskoneet. Mikä sen tietää niiden maanmittarien lukemisen. Ehkä ne osaavat maata mitata, mutta missä paikassa se on sanottu, että maanmittarit osaavat myöskin lukea metsää? Kovinpa ne olisivatkin monipuolisia.
Nämä epäilykset vaivasivat Suojärven lampuoteja siinä määrin, että he päättivät lopuksi luetuttaa metsät omalla kustannuksellaan.
Taas luettiin puita: yks, kaks, kolme…
Kun tämä toinen lukeminen oli päättynyt, epäilivät lampuodit sitäkin. Ja koska "kolmas kerta toden sanoo", niin antoivat muutamat jäävittömien lukijoiden laskea metsänsä vielä kolmannen kerran ennen maanjako-oikeuden viime istuntoa.
Koska asia ei näyttänyt sittenkään selviävän, on metsähallitus nyttemmin lähettänyt erään metsäinsinöörin Suojärvelle lukemaan noiden epäuskoisten ukkojen metsät. Niitä luetaan nyt parasta aikaa.
Jokohan lampuodit sittenkään uskovat?
Aika kuluu, ja ajan kuluessa tietysti metsätkin kasvavat. Kasvaa uusia, suuria ja solakoita mäntyjä, joita ei ole voitu ottaa huomioon edellisissä lukemisissa. Suojärven ukot paikkaavat uusia, jäävittömiä lukijoita, jotka huomaavat, etteivät entiset lukemiset pidä paikkaansa.
Näin ollen eivät Suojärven! ukot koskaan pääse metsiensä lukemisesta.