Tuntia myöhemmin kuljin saman paikan ohi.
Yhä siinä seisoi väkeä.
Kysyin eräältä, mitä varten väki siinä seisoi.
— En tiedä… tähän on aina tunnin ajan keräytynyt uutta väkeä, kun entinen on lähtenyt pois. Arvelevat, että siihen on hukkunut joku poika.
— Niin, se oli ollut valkeatukkainen poika, jolla oli ollut jalassa siniset liinahousut, sanoi muuan akka.
Jatkoin matkaani.
Omatuntoni pakottaa minut arvoisalle yleisölle täten julkisesti ilmoittamaan, ettei siihen hukkunut mitään poikaa.
Me vaan katsoimme, kun ukko väänsi sitä mutteria.
Ihalaisen kylmä kylpy.
Olin kuullut, että naapuritalomme talonmies oli ollut hukkua, ja vainuten 5 rivin uutista (petiitti ilman välikkeitä) ryhdyin hankkimaan asiasta lähempiä tietoja kahdelta muijalta, jotka piiskasivat pihalla kirjavaa mattoa kuin miestään, joka on ollut luvatta poissa ja tullut kotiin vasta auringon noustua.