Huomaavainen mies katseli hymyillen ympärilleen ja sanoi:
— Ihmiset ovat niin hajamielisiä.
Me kaikki hymyilimme myöntävästi, ja huomaavainen mies jatkoi:
— Unohtavat tavaransa vaunuun, jollei heille siitä huomauta.
Aivan niin. Nyökäytimme päätämme, ja huomaavainen mies hymyili taas.
Vihdoin pisti konduktööri päänsä vaunun ovesta ja sanoi kolealla äänellä:
— Eira!
Useita henkilöitä nousi, astuakseen ulos vaunusta.
Myöskin huomaavainen mies poistui, nyökäyttäen meille päätään kuin vanhoille tutuille.
Taas jyristeltiin eteenpäin. Vaunu tuntui niin tyhjältä, kun huomaavainen mies oli siitä poistunut.