— Päiviä, sanoi poliisi.
— Päiviä, vastasi ukko-Jyrki kotvasen kuluttua, ja Iivo, Otukka ja Petukka vastasivat puolestaan kukin aikanansa.
Poliisi istuutui ovenpuolimmaisen ikkunan poskeen ja oikaisi lapikkaanvarsiaan. Silloin hän huomasi jaloistaan irronneen suuren savikokkareen, työnsi sen siisteyden nimessä kengänkannalla penkin alle ja arveli:
— Mistähän sitä tällä Hukansalon tiellä aina niin jumalattomasti tuota rapaa riittänee, vaikka ei ole satanut pitkään aikaan?
— Näkyyhän siinä sitä riittävän, myönsi Jyrki Mutanen.
— Riittää sitä, murahtivat Iivo ja Otukka kumpikin vuorostaan, ja Petukkakin sanoi:
— Riittääpä vainenkin.
Keskustelu ei tahtonut ottaa lähteäkseen oikein rentonaan. Talon miehet vastailivat yksikantaan ja tuntuivat olevan jollain tavoin kuin varuillaan. Poliisin saapuminen näin äkiksestään tänne salolle vähän epäilytti, vaikka ei pelkoon mitään varsinaista aihettakaan ollut, nyt kun se Lassi Kettunenkin oli hävinnyt näiltä mailta.
Puheltiin siinä vähin vuodentulosta. Se oli ollut keskulainen, mutta mitä ohriin tuli, niin huomautti ukko-Jyrki:
— Kehnostako lie vain tullut otriin ruostetta.