— Minä lähden viemään tätä Annastiinaa kotiinsa, selitti Kontkanen. — Pitää ottaa hevonen, ei se vielä jaksa niin pitkää matkaa kävellä.
— Älkäähän nyt… minnekkä teillä semmoinen kiire… hätäili Piipariska, joka olisi toivonut, että Annastiina olisi jäänyt huomisaamuun, päästäkseen sitten hänen kanssaan Tutjunpohjaan.
Mutta Annastiina sanoi:
— Kyllä minun nyt pitää joutua pihaan, kun olen niin kauan täällä viipynyt. Piipariskan pitää tulla sitten huomenna meille!
— Ja saapi käskeä Heikki Piiparisen tulla mukaan, jollei ole jäänyt pässiä viedessään jo sinne Tutjunpohjaan yöksi, lisäsi poliisi Kontkanen.
Onnellinen pari läksi kiireenvilkkaa kävelemään Hirvolanniemeen päin.
Sattui toki olemaan kirkkaan kuutamon aika, niin ettei tehnyt mitään, vaikka menisi myöhäisempäänkin, ennenkuin kirkonkylälle ehtisi.
— Sitten vielä ennättää aamulla käydä pappilassa, sanoi Tuomas Kontkanen, joka oli ottanut Annastiinan vasemman käden omaan oikeaansa, heidän siinä kävellessä jykevän hongikon halki kulkevaa tietä, joka menee Hirvolanniemelle.
Poliisi Kontkanen heilutteli leikillisesti Annastiinan kättä, ja Annastiinan kasvot säteilivät.
* * * * *