— Uskotkos, jokos nyt uskot, jokos uskot nyt, häh? Annanko vielä toisen takakakkaran, vai joko alat vähemmällä uskoa?
Annastiina ja Tuomas Kontkanen pysähtyivät sen verran syrjemmälle toimitusta katsomaan, ettei vesi päälle räiskynyt.
Ja vanhaemäntä riiteli:
— Otanko vielä korvistasi kiinni ja painanko umpisukkulaan, niin että kuplat pinnalle nousevat, vai joko uskot ilman sitä?
Tuomas Kontkanen muisteli:
— Joka uskoo ja kastetaan…
Sitten kysyi hän:
— Kotonakos se on Pekka?
Vanhaemäntä ei torailultaan kuullut koko kysymystä taikka ei ollut kuulevinaan, vaan räkätti Kustille:
— Ja ala nyt pinkaista sukkelaan tupaan ja pane tuo paita päällesi ja kiipeä uunille lämmittelemään, ja muistakin se, että se oli viimeinen kerta… tuolla opotan lähteessä minä sinut vastakerralla uitan, naru kaulassa…