* * * * *
Jo nousi syysillan kuu, kun Annastiina ja Tuomas Kontkanen läksivät hyvää vauhtia ajamaan Hirvolanniemestä kirkolle päin. Oli lämmin ilta, alavammilla paikoilla vain tuli vastaan kuin viileä ilmajoki, jonka poikki nopeasti sukellettiin. Komeana nousi kuu yli Rutakon metsäisten vaarojen ja hopeoi koko Korpivaaran pitäjän.
— Minä panen käteni tänne sinun selkäsi taakse, ettei hakkaa tuonne takalautaan, sanoi Tuomas Kontkanen. Sitten hän heläytti hevoselle:
— Hei tamma, vai mikä ruuna sinä olet, annappas huhkia!
Ja muistellen kosimista Roivaan mökissä sanoi hän:
— Oikein se sanoi tuo Roivas, että eukko se on otettava niskaansa huokumaan, ennenkuin vanhenee… lämmin sinulla onkin minun selkäni takana nukkua, Annastiina!
— Hi hi… naurahti Annastiina kainostellen.
Sitten hän kipristeli vähän ja pyysi:
— Älä kutkuttele sieltä kainalosta.
— En minä kutkuttele, lupasi poliisi Kontkanen.