— Ja jos minä pääsen irti, niin tapan minä teidät kaikki, jatkoi hullu toivorikas ilme silmissään.
Setäni kysyi huolestuneena viisailta miehiltä, luulivatko he pakkopaidan pitävän.
— Ei pidä, jos minä oikein ponnistan, ehätti hullu vastaamaan.
Setäni karkasi kauhistuneena pystyyn ja me toiset siirryimme oven vieressä olevalle penkille, voidaksemme tarpeen tullen pudottautua rautatien ojaan.
— Kyllä tämä paita pitää, sanoivat miehet rauhoittavasti.
Sitten lisäsivät he selitykseksi:
— Tämä on niin leikillinen mies, vaikka onkin hullu, että tämä huvikseen pelottelee.
Hullu on tällävälin nukahtanut.
Mistäs te häntä tuotte? kysyimme me.
— Sortavalasta. Tarjosimme häntä sinne hoidettavaksi, mutta ei ollut tilaa missään, niin että pitää viedä takaisin kotiinsa.