En tiedä miten kauan lienen nukkunut, mutta äkkiä heräsin siihen, että olin kuulevinani oven käyvän.
Raoitin välinpitämättömästi vasenta silmääni, luullen että konduktööri kulkisi vaunun läpi.
Junan päällikköä ei kuitenkaan näkynyt.
Ovi oli kiinni.
Juna jyrisi halki pimeän yön, valo katossa tuijotti himmeänä kuten ennenkin, vaunun nurkat olivat pimeinä kuten ennenkin, kaikki vaunussaolijat torkkuivat mikä pitkällään, mikä istuallaan. Viisaat miehet olivat nostaneet saappaansa niihin kuuluvine jalkoineen vastapäätä olevalle penkille ja nukkuivat pitkävartiset piiput hampaissa ja hatut silmille painuneina.
Mutta…!
Syöksähdin ulos ja hieroin silmiäni.
Asia ei siitäkään muuttunut.
Hullu oli poissa!
Katsahdettuani ympärilleni ja huomattuani, ettei vaunussa ollut hätäjarrua, nostin suuren hälyytyksen, herättäen viisaat miehet.