Kuka on saanut selkäänsä, se on huutanut ja sillä hyvä.

Kuka on hirtetty, se on pistänyt kielensä ulos, sätkyttänyt pari kertaa koipiaan ja sillä hyvä.

Kuka on puhua pulittanut vasten ylempiään, se on saanut vasten kuonoaan, ja sillä hyvä.

Ei ole mitään laillisuutta ollut eikä ole tarvinnut olla. Hyvin on eletty, ja milloin ei ole eletty, niin on kuoltu.

Mitäpäs siinä!

Mutta suomalaisille ei tietysti se kelpaa. Kuinkas muutoin. Mikäs heille sitten kelpaisi muu kuin heidän omat jutkunsa.

Heillä pitää mukamas olla vielä niin sanottu laillisuuskin.

Vihdoin oikeat Venäjänmiehet suuttuivat ja sanoivat:

– Vai vielä teille laillisuuttakin pitäisi! Kyllä me teille laillisuuden näytämme!

Ja sitten he sanoivat, että kunhan teidät Krestyyn pistämme, niin siinä on teille laillisuutta.