Kun suurvallat eivät kuitenkaan olleet saapuvilla, näytti hän eräälle tuolille, jonka heitti ulos ovesta. Siitä oli seurauksena, että myös hän itse heitettiin ensin ulos kahvilan ovesta ja sitten sisään putkan ovesta. Enemmistä rettelöistä hän kuitenkin pääsi, saatuaan todistetuksi, ettei ollut juonut muuta kuin sekoittamatonta simaa. Mutta hänelle annettiin ankara varoitus, ettei enää joisi simaa.
Sitten tuli hän kokonaan höperöksi. Hän on saanut päähänsä, että hän on Lontoon lähettiläskonferenssi ja että hänen on määrättävä Albanian rajat. Hänellä on edessään paperi, jota hän kuvittelee kartaksi, ja hän miettii niin että pää tärisee, mutisten puoliääneen itsekseen:
— Jos vetäisi sen tuota jokea pitkin… noin… ja sitten tuon mäen yli… noin… ja sitten Skutarin ympäri… noin…
Hm, kyllähän se on nolo juttu sille miehelle, varsinkin kun hänellä muutenkaan ei ollut ollut liiaksi järjen lahjaa, niin että hän kyllä olisi tarvinnut sen vähän aivan tarkasti omiksi tarpeikseen.
Mutta kuka käski hänen lukea sotasähkösanomia? En minä ainakaan. Minä esimerkiksi en ole lukenut niitä moneen kuukauteen.
* * * * *
Turun ja Porin läänin kuvernööri kuuluu haluavan tietoja tässä läänissä olevista lentokoneista.
Pyydän saada kumartaa herra kuvernöörille ja ilmoittaa, että
Toimituksen vinnillä on yksi.
Se ei ollut alkuaan lentokone, vaan arv. Toimituksen reklaamilaitos, jota Toimituksen erikoisnumerojen ilmestyessä kaksi alaikäistä poikaa kantoi pitkällä seipäällä pitkin Turun kaupungin katuja. Sitä ei tietty lentokoneeksi ennenkuin eräänä myrskyisenä päivänä, jolloin se äkkiä ja aivan odottamatta läksi lentoon, ollen viedä pojat mennessään. Sillä kertaa ei se kuitenkaan vielä lentänyt muuta kuin kadun poikki. Mutta kuka tietää, niihin se ensi kerralla lentää.
Koska lennosta Europasta Amerikaan on luvattu 100 tuhannen dollarin palkinto, kuuluu Toimitus suunnittelevan osanottoa tähän kilpailuun edellämainitulla lentokoneellaan. Jos Toimitus voittaa palkinnon, julkaisee se erityisen lentonumeron.