Puheenjohtajan pöydän taakse astui Kustaa 5:s, joka lausui:
— Arvoisat läsnäolijat! Kokousta valmistelleen toimikunnan puolesta pyydän saada lausua teidät kaikki tervetulleiksi neuvottelemaan tärkeistä yhteisistä kysymyksistämme. Näinä aikoina, jolloin yhteenliittymisen merkitys kaikilla aloilla tunnustetaan erittäin suureksi, on meidänkin, pikkuvaltioitten kuningasten, aika ruveta valvomaan etujamme. Tahtomatta tässä kuluttaa arvoisain läsnäolijain kallista aikaa pitemmillä puheilla, ehdotan, että puheenjohtajaksi valitaan…
Puhuja pysähtyi hetkiseksi ja hänen katseensa liiteli epätietoisena yli salin, kiintyen lopuksi kuin hypnotiseerattuna erääseen erittäin kuninkaalliseen nenään.
… että puheenjohtajaksi valitaan Ferdinand I:nen Sofiasta.
— Hyvä!
Ferdinand I:nen katsoi kelloaan, murahti, että hänellä on hiukan kiire, koska turkkilaiset ovat hänelle Adrianopolista saapuneen sähkösanoman mukaan juuri syöneet viimeisen hevosensa ja valmistelevat uloshyökkäystä, mutta astui kuitenkin puheenjohtajan paikalle.
Keskustelukysymyksen pohjusti Kustaa 5:s, huomauttaen elintarpeitten hinnan yleisestä ja alituisesta kohoamisesta. Siitä huolimatta haluavat esim. Ruotsin sosialistit yhä supistaa kuninkaan vuosirahaa. Tämä johtuu nähtävästi sosialistien tunnetusta vastenmielisyydestä kaikkia järjestymättömiä kohtaan. Jos pikkukuninkaat sitävastoin järjestyvät, niin kadottavat sosialistit tämän keppihevosensa.
Norjan Haakon kannatti edellistä puhujaa. Hänen valtakunnassaan ovat jotkut sosialistit ehdottaneet, että kuninkaan vuosiraha alennettaisiin 700,000 kruunusta 100,000:een. Puhuja huomautti, että monen suuren yhtiön tirehtöörillä on suuremmat tulot.
— Herra puheenjohtaja! kuului raihnas, vapiseva ääni.
— Olkaa hyvä! sanoi Ferdinand tylysti.