— Eipä paljon mikään…
— Ette taija olla insnyöri?
— Enhän minä insinööri… Muuten vain vähän kirjottelen…
— Niin, jotta romaaneja —. Työ ootte sitten niitä kirjaltajia!
— Hm, no sinne päin.
Paussi. Sitten miettiväisesti:
Vai ei sitä vielä teilläkään oo sitä vaimoo!
Olimme uineet takaisin ja pukeutuneet. Vartijatar tuli sanomaan, että jos jouduttautuisimme — alkaa naisten tunti.
Erosimme hyvinä ystävinä, lihakauppias ja minä.
Parturissa.