— Niin, senpätähden minä…
— Ajattelit, että jos minä pelaisin apuna?
— Niin…
Äänettömyys. Kalle Kannas hikoili.
— Samapa se, sanoi Lauri Saksman hetken kuluttua. — Kirjoita Maikillesi, että tulee heti kaupunkiin. Mikäli tunnen ukko Grönbergiä, niin ei asia liene aivan vaikea järjestää. Mutta pitää osata pelata, poikaseni. Tässä maailmassa pitää osata pelata!
Annettuaan tämän isällisen neuvon pudottautui nuori mies alas tiskiltä, taputti Kalle Kannasta vielä isällisemmin päälaelle ja valmistautui juuri lähtemään, kun puotiin astui lyhyenläntä, punatukkainen ja ontuva mieshenkilö, joka teki ylenmäärin kohteliaan kumarruksen kummallekin nuorelle miehelle.
— Anteeksi olemukseni! Nimeni on Jassi Muttonen, kiertueesta Cangastus & Muttonen. Onko minulla ilo puhutella herra Kannasta? kysyi hän liukkaasti, kääntyen Lauri Saksmaniin päin.
— Teillä on ilo puhutella herra Saksmania, sanoi toinen levollisesti. — Mutta jos haluatte iloita myöskin herra Kannaksesta, niin on hän tuolla tiskin takana.
— Ahaa, kiitos, herra Saksman! Erittäin miellyttävä tuttavuus!
Todellakin hauska tutustua! Anteeksi, herra Kannas! Nimeni on Muttonen,
Jassi Muttonen. Näyttelijä ynnä muuta. Ettekö suostuisi rupeamaan
Joosepiksi? Neiti Leijanen on ystävällisesti suostunut Eevaksi.
— Miksi Joosepiksi? kysyi Kalle Kannas melkoisen tyhmän näköisenä.