— Mine maksan teille markan! lupasi maisteri.
— Noh! riemastuivat pojat, jotka eivät olisi voineet enemmän ihastua, jos maisteri olisi pistänyt kymmenmarkkasen kummankin kouraan.
— Eikö se vuoda teiden vene? kysyi maisteri, joka pelkäsi kovasti vettä ja jalkojensa kastumista.
— Ei tämä paljon vuoda, sanoi Iisakki. — Ja Petteri saa heittää äyskärillä pois sen, minkä vuotaa.
Maisteri astui venheen perään ja tarttui melaan. Iisakki ja Petteri istuutuivat soutamaan.
Poikien venhe vuoti tietysti hirvittävästi, kuten poikien venheet aina tekevät.
— Petteri, heite pois vette! huusi maisteri. — Ja sine toinen poika souda yksin!
Petteri sai nyt kökötellä koko matkan venheen keskellä pitäen sitä niin kuivana kuin mahdollista, Iisakki souti kuin mies ja maisteri piti perää kuin itse Kristoffer Kolumbus.
Pastorinniemessä oli mieliala parhaimmillaan. Saapuvilla olivat vain lähimmät omaiset ja parhaimmat ystävät. Jaakkola oli tehnyt täydellisen sovinnon morsiamensa sisarien kanssa ja säteili ilosta. Samppanjapullojen korkit paukahtelivat.
Silloin kuului laiturilta päin kimeätä kiljuntaa: