— Apua! Ottakaa kiinni rosvot! Ottakaa kiinni pyörävarkaat!
Säikähtyneet ihmiset pistivät päänsä ulos ikkunasta ja huusivat:
— Poliisi!
Toiset taas riensivät kadulle ja lähtivät juoksemaan Riku Nikin ja Topi
Pösösen perässä.
Herra Jassi Muttonen kuuli takanaan huutoa, melua ja kiljuntaa, mutta kun hän käänsi päätään, hän näki vain vaskisepän piikkiparran ja vihasta vääristyneet kasvot sekä polkupyörän ohjaustangolla riippuvan pitkän naistensukan, johon hän itse oli nähnyt Grönbergin pistävän aikamoisen kiven.
Ja herra Muttonen koetti parantaa vauhtia.
Ajuri Jehkonen oli juuri tulossa kauppias Jaakkolan talolta, jonne hän oli kyydinnyt kauppiaan Pastorinniemestä, kun häntä vastaan tulivat ensin polkupyöräilijät, sitten Topi Pösönen ja Riku Nikki.
— Käännä ympäri ja ala ajaa perässä! huusivat viimemainitut, hypäten rattaille. — Ne varastivat meidän polkupyörämme! Anna hevosesi lentää minkä käpälistä pääsee! Kaksinkertainen vauhti ja kaksinkertainen maksu!
Jehkonen käänsi hevosensa ja lähti laskettelemaan kaikkein parasta vauhtiaan, mutta siitä huolimatta huusivat takaa-ajajat hänelle vähän väliä:
— Aja paremmin! Aja kuin tulipalossa!