— Vai niin! sanoi kylvettäjä-ämmä. — Sittenhän se kylpy maistuu.
— Luulisi maistuvan! sanoi Grönberg. — Koko pinta on täynnä heinänrupaa. Mutta minä otan kovan löylyn, lisäsi hän ääntään koroittaen. — Saako teidän saunasta tänä iltana oikein kovan löylyn?
— No eiköhän saane, arveli ämmä. — Ei ole vielä tänään ollut kuin kahdet kylpijät. Tulenko minä löylyä heittämään?
— Ei tarvitse, sanoi Grönberg kiireesti. — Kyllä minä heitän itsekin lauteille mennessäni.
— Mestari katsoo sitten, ettei seiso luukun kohdalla, kun heittää, neuvoi ämmä. — Se puhaltaa löylyn ulos niin tuimasti, että nahka palaa, jos kohdalle sattuu.
— Koetan katsoa, lupasi Grönberg ja astui saunaan.
Sauna oli melkein pimeä. Lauteilta kuului kylpevien puhkumista, silloin tällöin joku vihdan läiskäys ja puheen porinaa.
— Tarvitaanko lisää löylyä? huusi ukko Grönberg. Täällä on tulossa uusia kylpijöitä.
— Mahtuuhan tänne lisää kylpijöitä ja lisää löylyäkin, sanoi Riku
Nikki, joka ei pimeässä erottanut, kuka tulija oli.
— No minä lyön sitten löylyä vankanlaisesti, sanoi Grönberg.