Siinä maassa on kuin onkin samaa viehätystä kuin etelän klassillisissa maissa, joita niin monet runoilijat ovat ylistäneet, jonne länsimaista yhä ja yhä vaelletaan ihailemaan niiden vanhoja taideaarteita.
Vienan Karjalassa ei tosin ole katkenneita marmoripilareita eikä sortuneita vanhoja rakennuksia, jotka laakerien ja muratin peittäminä katselisivat yli sinisen meren, mutta yhtä värikäs ja iloinen on siellä kansa ja niinkuin sortuneitten muinaisrakennuksien kappaleita ovat ne ihanat sankarirunot, joita siellä on säilynyt. Siellä tapaa usein matalimmassakin majassa ja kolkoimmassa erämaassa noita esi-isäin hajonneen runotemppelin jalosti muotoiltuja, aikain laulannassa hioutuneita kappaleita, ja ne sytyttävät sitä syvempää ihailua ja rakkautta, kuta vaatimattomammissa oloissa ovat säilyneet.