Teodor. Niin, silloin niin… silloin minä makasin Teidän sängyssänne, appiseni…
Andersson. Sängyssä… Minä etsin vaan sängyn alta, minä. Minua on puijattu.
Teodor. Kunhan vaan ette puhu siitä, niin ei se mitään tee.
Andersson (eriks.). Oi että minun täytyy olla siihen pakoitettu! (Teodorille). Te lupaatte siis antaa äidinperinnön…
Teodor. Olla maksamatta, niin… Teidän kuolemaanne asti, appiseni… sen minä lupaan.
Andersson (eriks.). Oh, minä sen kostan… minä elän ijankaikkisesti… sen minä teen. (Amandalle.) Kuuleppas, tyttöni, oletko sinä aivan varma siitä, että sinä tahdot tuon miehen aviopuolisoksesi?
Amanda. Kyllä, isä, varma olen.
Andersson. No, pidä sitten hyvänäsi. Piru ymmärtäköön nais-väkeä! (Antolle.) Käsitätkö sinä tätä, Anto?
Anto (ravistaen päätään). Kovin vähän, patruuna.
(Esirippu alas.)