Hänelle ilmestyi myös tuttuja kasvoja määrättyine kasvonpiirteinen eri tilaisuuksissa. Antoipa heille toimitettavaksi vaikka kuinka arkaluontoisen kosinnan, juhlallisen häiden vieton tai nimipäiväkekkerit — niin toimittavat he kaiken säntillisesti, ilman vähintäkään laiminlyöntiä. Mihin on kullekkin osoitettava oma paikkansa, miten on mitäkin tarjottava, kenen kanssa on kunkin ajettava juhlakulussa, kaikessa semmoisessa ei kukaan tehnyt pienintäkään erehdystä Oblomofkassa.
Ja kuinka osasivatkaan he lapsia hoitaa! Maksoi vain vaivaa katsahtaa, mimmoisia lihavia punaposkisia lapsukaisia sikäläiset äidit kuljettivat mukanaan. Heidän päähuolenaan oli että lapset olisivat lihavia, valkoisia ja terveitä.
Siinä oli koko heidän elämänsä ja tietonsa, siinä kaikki heidän surunsa ja ilonsa: sentähden he karkoittivatkin luotaan kaikki muut huolet eivätkä tunteneet muita iloja; heidän elämänsä oli täynnä yksinomaan näitä välttämättömiä tapauksia, jotka antoivatkin loppumatonta ravintoa heidän ymmärrykselleen ja sydämmelleen.
Mielenliikutuksesta sykkivin sydämmin odottivat he kaikkia ilo- tai surujuhlia; mutta kun sitten ristiäiset, häät tai peijaat olivat ohi, vaipuivat he jälleen tavalliseen toimettomuuteensa, josta heidät herätti uusi, samanlainen tapaus — nimipäivä, häidenpito tai muu. Niinpian kun lapsi oli syntynyt, oli vanhempien ensimmäisenä huolena heti toimittaa tavan vaatimat juhlatemput, s.o. kasteen jälkeen oli toimitettava pidot; sitten alkoi lapsen huolellinen hoitaminen.
Äiti piti itsensä ja hoitajan velvollisuutena hoitaa lapsen terveyttä, varjella häntä kylmettymiseltä, pahoilta silmiltä ja muilta ikäviltä seikoilta. Kovasti pidettiin huolta siitä että lapsi aina olisi iloinen ja söisi paljon.
Niinpian kun lapsi pääsee omille jaloilleen, s.o. niinpian kun hoitaja tulee hänelle tarpeettomaksi, niin äidin sydämmeen ilmestyy salainen halu saada hänelle toveri — samallainen terve ja punakka.
Taas tulee juhlien ja pitojen aika ja vihdoin häät; tähän keskittyykin koko elämän toiminta.
Senjälkeen alkoivat samat asiat uudelleen: lasten syntyminen, juhlatemput ja pidot, kunnes hautajaiset pysähyttivät tämän juhlakulun: ei kuitenkaan kauvaksi: toiset henkilöt astuvat toisten sijaan, lapsista tulee nuorukaisia, sulhasia, aviomiehiä; he jättävät jälkeensä kaltaisiansa ja siten elämä tämän ohjelman mukaan jatkuu lakkaamattomana, yksitoikkoisena lankana, joka huomaamatta katkeaa haudan partaalla.
Sattui heille joskus sentään muitakin huolia, mutta Oblomovilaiset ottivat ne vastaan välinpitämättömästi, ja huolet, leijailtuaan heidän päänsä päällä, riensivät etemmäksi kuin linnut, jotka lennettyään lujaa muuria vasten lyövät siipiänsä turhaan kovaan kiveen ja lentävät sitten muualle.
Niinpä esimerkiksi kerran romahti osa pitkää parveketta äkkiä maahan ja hautasi allensa kanan poikasineen: olisippa sen saanut niskaansa myös Aksinja, Antipan akka, joka tuonoin oli istunut sen alla, mutta onneksi juuri sillä hetkellä oli lähtenyt pois.