Kerran hän tulee ja yht'äkkiä näkee että saippua on nostettu pesupöydälle, harjat ja saapasmuste keittiön ikkunalle, mutta tee ja sokuri pantu erityiseen laatikkoon.
— Sinäkö se täällä taas olet omin päisi käynyt myllistämässä, häh? — kysyi hän uhkaavasti. — Minä kun vartavasten olen kaikki pannut yhteen nurkkaan, jotta olisi tarvittaessa käsillä, niin mitä sinä olet niitä mennyt hajoittamaan eri paikkoihin?
— Siksi, ettei tee haisisi saippualle, — huomautti Anisja suopeasti.
Toisella kertaa saattoi hän osoittaa Sakariiakselle pari kolme koin syömää reikää herran vaatteissa ja sanoa että ne ovat välttämättä pudistettavat ja puhdistettavat kerran viikossa.
— Annas minä ne pieksän saunavihdalla! päätti hän sävyisästi.
Sakariias kiskasi hänen käsistään vihdan sekä hännystakin, jota
Anisja oli yrittänyt ottamaan, ja pani entiselle paikalleen.
Kun Sakariias lisäksi kerran tapansa mukaan alkoi sättiä herraansa siitä "että tämä muka syyttä moittii häntä russakoista, ja ettei suinkaan hän niitä ole mailmaan keksinyt", niin Anisja vaijeten alkoi koota hyllyiltä niille muistamattomista ajoista asti kertyneitä mustia leivänmurusia, pesi ja puhdisti kaapit ja ruoka-astiat — ja pian hävisivät russakat melkein tykkänään.
Sakariias ei vieläkään käsittänyt oikein mistä kaikki tämä riippui ja piti sitä vain seurauksena vaimonsa uutteruudesta. Mutta kun hän kerran kantoi tarjotinta, jolla oli kuppeja ja laseja, särkien kaksi lasia ynnä alkoi tapansa mukaan kiroilla, tahtoen viskata lattiaan koko tarjottimenkin, niin tuli Anisja, otti tarjottimen hänen käsistään, asetti jälellä olevat lasit sekä sokuriastian ja leipäkorin niin ettei yksikään kuppi päässyt liikahtamaan, ja sitten näytti hänelle, kuinka tarjotinta on pideltävä käsissään, sekä kulki pari kertaa läpi huoneen käännellen sitä vasemmalle ja oikealle, niin ettei kuitenkaan yksikään lusikka tarjottimella tärähtänyt, niin silloin kävi Sakariiakselle yht'äkkiä selväksi että Anisja on häntä — viisaampi!
Silloin tempasi hän Anisjalta tarjottimen, pudotteli lasit sinne-tänne eikä siitä hetkestä alkaen voinut antaa vaimolleen tätä anteeksi.
— Siinä nyt näet, kuinka on tehtävä! — lisäsi vaimo vielä hiljaa.