— Mitä siis?
— Sitä että täytyy pitää silmällä Oblomovia ja sisartasi, että millaisia piirakoita ne siellä leipovat ja että on… todistajia! Silloin ei saksalaisen kynnet mihinkään pysty, ja sinä olet vapaa kuin kasakka, pankoot toimeen tutkimuksen — asia on laillinen! Kai se säikähtää silloin saksalainen ja menee sovintotuomariin.
— Mitäs, jos se tosiaankin käy päinsä! — vastasi Muhojarov miettivästi. — Et sinä ole niin tuhma keksintöjä tekemään, mutta itse asiaan et kelpaa eikä myöskään tuo Zatjertti. Kyllä minä keksin, odotahan! — puheli hän vilkastuen. — Minä heidät opetan! Oman keittopiikani minä heille lähetän sisaren keittiöön, tämä tulee Anisjan ystäväksi ja urkkii kaikki, ja sitten… Hei veli, ryypätäänpäs!
— Ryypättiin! — toisti Tarantjev. — Ja sitten minä vasta oikein haukun Oblomovin! —
Stolz koetti saada Oblomovin raahatuksi matkaansa, mutta tämä pyysi jättämään hänet ainoastaan kuukaudeksi, pyysi niin hartaasti ettei Stolz hennonut olla armahtamatta. Oblomov tarvitsi tämän kuukauden omain sanainsa mukaan saadakseen kaikki tilit valmiiksi vuokrataksensa asuntonsa toiselle ja sovitellaksensa kaikki asiansa Pietarissa siten ettei ikinä enää tarvitseisi sinne palata. Sitten oli ostettava kaikellaista maalaistalon sisustamista varten, ja lopuksi tahtoi hän etsiä itselleen hyvän taloudenhoitajattaren, Agata Matvejevnan kaltaisen; eikä hän myöskään kursaillut kehoittaa tätä myömään talonsa ja siirtymään kylään, suuren talouden hoitoon.
— Koska sattuu olemaan puhe emännästä, — keskeytti hänet Stolz: — niin tahdon sinulta kysyä, Ilja, missä suhteissa sinä häneen oikein olet…?
Oblomov sävähti äkkiä punaiseksi.
— Mitä sinä tarkoitat? — kysyi hän hätäisesti.
— Sinä sen tiedät sangen hyvin, — huomautti Stolz: — muuten ei olisi ollut syytä noin punastua. Kuules Ilja, jos tässä varoitus voi jotakin vaikuttaa, niin minä koko ystävyytemme nojalla pyydän: ole varovainen…
— Minkä suhteen? Älä turhia! - puolustelihen Oblomov hämillään.