— Mitä sinä tahdot suurukseksi: teetäkö vai kahviako ensin? Käskin pannulla paistaa hakattua lihaa happamen kerman kanssa — mitä sinä tahdot?
— Yhdentekevä, mammaseni.
Anna Pavlowna sijoitteli vieläkin liinavaatteita, pysähtyi sitten ja katsoi suruisena poikaansa.
— Sascha!… sanoi hän vähän ajan päästä.
— Mitä tahdotte, mammaseni?
Hän venytteli vastausta juurikuin jotakin peljäten.
— Ystäväiseni, mihin sinä matkustat ja minkätähden? kysyi hän vihdoinkin hiljaisella äänellä.
— Kuinka mihin, mammaseni? Pietariin sentähden… sentähden… että…
— Kuules, Sascha, sanoi hän mielenliikutuksessaan, pantuansa kätensä hänen olkapäällensä, luultavasti sillä tarkoituksella, että koettaa viimeistä keinoaan: — ei ole vielä myöhäistä: mietipäs, jää tänne: —
— Jäädä! Miten sitä voisi! Ovathan… liinavaatteetkin pakatut, sanoi poika, kun ei tiennyt keksiä muuta.