— Joutavia! kuiskasi Piotr Ivanitsh Aleksanderille. Tarkastapas kepin nuppua: näetkö kultaista leijonan päätä? Toissa päivänä hän kehui minulle maksaneensa siitä Barbille kuusisataa ruplaa ja näyttelee sitä nyt; siinä on sinulle esimerkki keinoista, joilla hän vaikuttaa. Valmista itsesi sota-asuun ja aja hänet pakoon tästä asemastaan.
Piotr Ivanitsh näytti akkunasta vastapäätä olevata taloa.
— Muista, että vaasut ovat sinun, no reipastu nyt! lisäsi hän.
— Onko Teillä huomiseksi näytännöksi pilettiä? kysyi Surkow
Tafajewalta, lähestyen tätä juhlallisesti.
— Ei.
— Sallikaa minun se antaa Teille käteen! jatkoi hän ja lausui loppuun saakka Sagoretskin koko repliikin näytelmä-kappaleesta "Gorja otj uma."
Upseerin huulet vavahtivat hiukan hymystä. Piotr Ivanitsh katsoi syrjästä veljensä poikaan, mutta Julia Pavlowna punastui: Hän alkoi pyytää Piotr Ivanitshia mukaansa loogiin.
— Olen Teille suuresti kiitollinen, vastasi tämä, — mutta minun vuoroni on olla huomenna vaimoni kanssa teatterissa; mutta kas tässä! Sallikaa minun esittää Teille itseni sijaan nuori mies.
Hän osoitti Aleksanderia.
— Minä aioin pyytää hänet myöskin; meitä on vaan kolme: minä serkkuni kanssa, ja…