— Onko Elisabet Mihailovna terve? kysyi hän.
— On, vastasi Maria Dmitrijevna; hän on puistossa.
— Entä Helena Mihailovna?
— Leena on myös puistossa. Eikö kuulu mitään uutisia?
— Miks’ei kuulu, miks’ei kuulu, sanoi vieras, silmiään räpyttäen ja vetäen huulensa yhteen. Hm…! uutinen on, ja vieläpä ihmeellinen: Feodor Ivanitsch Lavretski on tullut.
— Fedja! huudahti Marfa Timofejevna. Kunhan sinä et taas valehtelisi, vaariseni!
— Enpä niinkään, minä näin hänet omilla silmilläni.
— No, sehän ei vielä mikään todistus ole.
— Hyvin on lihonut, pitkitti Gedeonovski, ikäänkuin ei olisi kuullutkaan Marfa Timofejevnan huomautusta, hartioista on tullut paljoa leveämmäksi ja posket hehkuu punaisina.
— Lihonut, äännähti Maria Dmitrijevna, kummastellen, mikä häntä voisi lihottaa?