Gagin tuli minua vastaan.
— Oletteko nähneet sisartani? huusi hän minulle jo kaukaa.
— Eikö hän siis ole kotona? kysyin minä.
— Ei.
— Hän ei siis ole palannut?
— Ei. Pyydän anteeksi, jatkoi Gagin: — minä en voinut pysyä alallani kotona; minä lähdin vastoin suostumustamme rukoushuoneelle; siellä häntä ei ollut; hän luultavasti ei ollut tullutkaan sinne?
— Hän ei ollut rukoushuoneella.
— Ettekä te ole häntä nähneet?
— Minun on tunnustaminen, että minä olen nähnyt hänet.
— Missä?