— "No onhan niitä. Ensinnäkin on Vasili Nikolajevitsh, pää-rahanhoitaja, sitten on Pietari, konttoristi ja sitten Pietarin veli Iivana, konttoristi, ja vielä toinen Iivana, konttoristi, Koskenkin Nasarov, konttoristi sekin, ja sitten minä — ja kukas niistä kaikista tolkun tiesi."
— "Onkos teidän rouvalla paljo talonväkeä?"
— "Ei niitä niin paljon paljoa ole…"
— "Kuinka monta sentään?"
— "Taitaahan niitä keräytyä noin puolentoista sataan."
Me vaikenimme kumpikin.
— "Kirjoitatkos sinä kauniisti?" alotin minä taas.
Mies myhähti koko suunsa leveältä; nyykäytti päätänsä, pistihe konttoriin ja toi paperin, jossa oli kirjoitusta.
— "Tämä on minun kirjoitustani" sanoi hän, yhä vieläkin hymyillen.
Minä katsahdin. Puolelle lehdelle harmahtavaa paperia oli kauniilla ja suurilla kirjaimilla kirjoitettu seuraava: