— Eiköhän kävisi keskusteleminen ilman kohteliaisuuksia, huomautti
Volintsev.
— Tahdon heti selittää minkätähden olen tullut.
— Olemmehan tuttavat: kuinka ette voisi tulla luokseni? Ettehän sitä paitsi ensi kertaa kunnioita minua käynnillänne.
— Jalosukuisena miehenä olen tullut jalosukuisen miehen luo, toisti
Rudin: — ja alistun nyt teidän yksinomaisen arvostelunne alaiseksi…
Luotan teihin täydellisesti…
— Mistä sitte on kysymys? kysyi Volintsev, joka yhä entisestä asennostaan synkästi katseli Rudiniin, hitaasti kiertäen viiksiensä päitä.
— Pyydän… tulen tietysti selvittämään väliämme; vaikkei sitä tosin voitane tehdä yhdellä kertaa.
— Minkätähden ei?
— Sentähden, että tähän kuuluu kolmaskin henkilö…
— Mikä kolmas henkilö?
— Sergei Pavlitsch, ymmärrättehän minut.