Mellet ilmoitti Lailalle tämän päätöksen ja koki häntä ilahuttaa.
"Miksi et ole niinkuin ennen, Lailasjam," sanoi hän, "olenko sinua jollakin tavoin loukannut, oletko minuun suuttunut?"
"En, Mellet, en ole sinuun suuttunut."
"Mutta et kohtele niinkuin ennen lapsuutesi ystävää ja leikkitoveria.
Etkö enää pidä minusta?"
"Kyllä, Mellet."
"Miksi siis olet niin murheellinen? Kohta vietämme häitämme. Kahdeksan päivän kuluttuahan menemme vihille."
"Kuule, rakas Mellet, odottakaamme vielä vähän aikaa, odottakaamme siksi kunnes minä tulen jälleen terveeksi, raittiiksi ja iloiseksi."
"Sydämesi, Laila, on viime aikoina käynyt niin kylmäksi minua kohtaan. Niin ei se ollut ennen, mutta kuta kylmemmäksi sinä käyt, sitä totisemmaksi käy minun rakkauteni sinua kohtaan."
"Täällä on monta kauniimpaa tyttöä kuin minä, onhan täällä Jaakon Inga,
Unnaan Magga, Aslakin Kati ja monta muuta."
"Mutta ei ainoatakaan sinun kaltaistasi, Laila."