"Rakas isä, anna minun pitää se! Minä luen siitä sinulle, äidille ja meille kaikille, ja minä näytän sinulle kaikki kuvat. Katsoppas, tuossa on Abraham, Isak, Jaakob ja monta, monta muuta."
"Laagjen tytär ei ota vastaan niin kallisarvoista lahjaa, antamatta vastalahjaa."
"Voinhan minä antaa heille jonkun lahjan."
"Oikein, sinä tiedät, että 'lahja vaatii vastalahjaa ja hyvä sana vastausta.' Minun tyttäreni ei saa olla Darolle mitään velkaa. Sinä saat antaa kaksi täysikasvuista poroa kirjasta, niin luulen, että se on sillä hyvin maksettu."
"Niin, minä annan heille kaksi poroa. Minä tiedän, mitkä porot annan. Kun tulemme kotiin, lähetän Jaampan tänne kahdella porolla ja Inkeri saa minun uuden turkkini."
Samassa tuli Jaampa ja oli sattumalta jotenkin selvällä päällä.
"Jaampa, katsoppas miten kauniin kirjan minä olen saanut!" huudahti
Laila. "Sanoppas, mihinkä olet pannut pienen laatikkoni."
"Sitä en muista!"
"Etkö muista, olethan jotenkin selvällä päällä."
"Juuri sentähden en sitä voi muistaa. Minä olin, näetkös, vähän humalassa silloin, kun kätkin sen, mutta minä juon itseni taas vähän iloisemmaksi, niin kyllä muistan mihin sen olen pannut."