Jos ukkonen, jos myrsky-yö
Lyö sydämihin honkapuitten,
Voi rikkoa se rinnat muitten,
Sen liekki temppeliin ei lyö.
On ihmisrakkauden työ
Siell' ukonsyötti—lemmenvalta
Voi vihan lientää taivahalta,
Vaikk' oiskin maassa synnin yö.
7/1 1880.
PÖLLÖN VIISAUS.
Tarhapöllöllen kun kerrottiin,
Että hänen sukulaisensa,
Uljas kotka, läsnä taivasta
Asustaapi hongan latvassa—
Riemust' innostui hän pyörryksiin.
Virkosi. Nyt jahtihaukan luo,
Vanhan hoviherran, kiiruhti,
Häntä pyysi, oikein rukoili:
Haasta, serkku, että herrasi
Mulle armon edessänsä suo!
Loistaessa tähtituohusten
Valta-istuimen luo saavuttiin.
Kotka mieltyi pöllön palaviin
Silmiin, vaikka hullunkurisiin,
Ennushenkeä niist' arvaten.
Pöllö lintuin valtiossa niin
Nostettiin profeetan kunniaan.
Öisin onnistui hän virassaan:
Pelkoa ja vapistusta vaan
Levitti hän lintuin sydämiin.
Yöllä uskottiin, kun peljättiin.
Aamu totta virkki valollaan:
Avosilmin neuvoi liikkumaan,
Valoa ja taivast' uskomaan.
Pöllön viisautta naurettiin.
Häpeissänsä pöllö sittemmin
Pimeässä vaan nyt vaikuttaa.—
Päiväst' ennustaa hän kuolemaa.—
Vaan nyt käki, rastas, leivo saa
Lauluin täyttää lintuin temppelin.