Ja temppeliisi vie sitten meitä—
Ei hetken kirkkausvuorellen—,
Pois ihanteilta yön verho heitä
Ja luonto kirkasta taiteesen!
30/7
ENSIN JA NYT.
Ensin mairekukkasin sun pääs ja rintas kaunistin,
—Katselit niin säihkysilmin.—
Ylistelin avujasi, kauneuttas kiittelin,
—Kuuntelit niin herkkäkorvin.—
Mettä luulin antavani, annoin myrkkyä;
Tein niin heikkouden synnin, tein sen lemmestä.
Nyt sua ohdakkeilla tuikin, polttiaisin hautelen,
—Katselet niin karsosilmin.—
Vasten mieltän' ivansuolaa sydämeesi kylvelen,
—Kuuntelet niin kammokorvin.—
Kuumeesen jos sairastuisit, myrkky hiestyis pois,
Vaan jos tuskaan kuolisit, niin syy mun lempen' ois.
30/7
KIERTOKULKU.
Mit' on pienet kiiltomadot noille
Suuren sähkövalon vartojoille,
Mitä laulu kevätpeipposen
Vartojoille torvisoitinten?
Joka ilta uudistaapi muistoon:
Pitäis tulla sähköliekit puistoon!
"Toiste, toiste," laulaa peipponen,
"Tänään vilkkuu kiiltomatonen."
Kansa kaipaa, kaipaa lumousta,
Luonnon pienet ei tee vaikutusta;
Vaikka iltasilla nousee kuu,
Senkin valo nyt jo vanhentuu.