Tuo vilukukka Suomen jään
Mun sydämeni lämpimään.
Sain nähdä vuorinuorisoa,
Sen vapaat' onnentaisteloa,
Sen ahkeruutta, kestävyyttä,
Sen tointa, riennon lentävyyttä;
Sen vapaan käden taidosta
Tuon sulle, armas, muistoja!
Tuo kätes, sydämesi, ne
Luo meidän yhteis-onnemme.
Kun liikun kansain kultamaita,
En tahtois sulle olla saita, —
Oi, tieteen, taiteen kultavuoret
Ja ihmisriennot, jalot, nuoret!
Jos vallassani oisitte,
Niin veisin teidät Suomelle.
Tuo työsi, toivo, rakasta
Ja luota — siin' on rikkautta.
Mut kultia ja kunniata
Ja maineen loistopurppurata
Kun voisin sulle saavuttaa
Ja kruunun päähäs istuttaa,
Niin mun ois rintas lämpimyys!
Voit sydämeni valloittaa —
Tuo mulle puhdas ihmisyys.
Geneve elokuulla.
PIHLAJA ETELÄSSÄ.
Kurja pihlaja, kuinka tänne
eksyit, lintuja oksillas?
Eksyit orvoilta pohjanmailta,
etkö kaivanne kotias?