KARPALE.
Minä olen karpale — tunnette sen?
Minua ei turmele pakkanen;
Talvi ei surmaa, hukka ei syö,
Petä ei pitkä pohjolan yö,
Poskeni hohtaa, kevät kun lyö —
Minä olen voittaja hallojen.
Kirpeän karpalen — tunnette sen,
Suon veriruskean kyynelen.
Voimia murheen mullasta juon,
Virvotusjuomaa tuskille tuon,
Lohtua loitsin kansalle suon —
Yllytän voittoihin hallojen.
SELIN.
Rakastat kaikkea oikeutta,
Ihmisyyttä ja puhtautta —
Sittenkin ilkeät kielet ja huulet
Maineesi maahan polkevan kuulet.
Olisitko enkeli — niitä jos ois —
Parjauksilta et säilyä vois.
Perkeleitä on maassa sen verran,
Että ne tahrivat taivaankin Herran.
— Kuinka siis kuljen, kuinka ma elän?
— Tuntosi mukaan, kuntosi mukaan,
Kääntäen parjaushulluille selän —
Paremmin ei voisi elää kukaan.
KAIKKIALLA.
Taivas tuolla näyttää
maahan laskevan,
Kerran tuonkin kohdan
varmaan saavutan.
Saavun sinne, siellä
taivas loitolla.
Matkast' ei se kiellä,
tie on tarjona.