Täällä kirjoist', elämästä etsit
Totta, kaunista ja oikeaa.
Suuntia loit tehtävihin suuriin,
Että iloinnut ois isänmaa.
Kultalankaa mieles kehräeli,
Kertorunon kerran luodakseen
Suomen herännästä, nousennasta,
Suomen vyölle siitä kaunisteen.
Suomen edistys ja Suomen nousu,
Koko kansan hengen kasvanta,
Mieltäsi ne lämmitti ja loisti
Köyhyydessäkin ja sairasna.
Joudutella halusit tuot' aikaa,
Jolloin kansa luontaisvoimistaan
Suomalaisen hengen värit painaa
Sivistyksen joka tuotelmaan.
Niinpä hautui mielessäsi suurta,
Aattehesi pyrki elämään,
Mutta surma armotonpa särki
Parhaat hankkehesi yhtenään.
Särki niinkuin myrsky puuta pirstoo,
Kunnes kaikki oksat irroittaa,
Sitten rungon lehvättömän luhtoo,
Suojattoman varren kukistaa.
Niin sun nuori elämäsi riutui,
Aattehesi kuihtui nupussaan.
Väärin sulle, väärin Suomellemme,
Jollei toivos toteuisikaan.
Sulle siellä, täällä Suomellemme
Puhkee kukka, kasvaa hedelmä;
Sulle siellä, täällä Suomellemme
Myrskyn jälkeen päivä selkeä.
15/12 1888