Kevähällä käyskelen
Hautakumpuin päällä:
Etsin velivainajaa —
Hän ei nuku täällä.
Nukkuu hänkin, nukkuu vaan
Kaukan' etelässä.
En voi hänen haudallaan
Käydä itkemässä.
Syksy hänet hautasi,
Kevät vaan ei nosta.
Miks et, Herra elämän,
Kuolemalle kosta?
Joka kevät kukkia
Uudestaan voit luoda,
Miks et veljyt armasta
Takaisin voi tuoda?
Ruoho maasta puhkeaa,
Noustaksensa kukkaan,
Hedelmäänkin — veljeni,
Hänkö sortui hukkaan?
Hänessäkin kauneus
Pyrki puhjetakseen.
Pyrki Suomen kunniaa
Hänkin kukkiakseen.
Kevät hänen rinnassaan,
Niinkuin lintusella.
Lintu laulaa, hän ei vaan
Saanut lauleskella.
Kevät, jospa noutaisit
Veljyt kultaseni!
Maani toivot maksaisit,
Surut sydämmeni!
16/4 1889