BILEAM.
Tappavainen
Ja julma on tuo uhkatuomios.
Vuort' olinko ja vettä? Enkö lihaa
Ja verta ollut, joka tuntee, tahtoo?
Ja enkö ennen kansan syntein vuoks
Syvästi surren paljon kärsinyt,
Ett' usein itkin, tunsin tuskia
Ja uhrivalmis olin joka hetki,
Kun Herran voima asui lihassani.
Nyt sortuneena minut hyljättäis!
ENKELI.
Suur entisyys ei nykyisyyttä auta.
Sun kuolla täytyy taikka pakene
Ja Midianin leiri jätä!
BILEAM.
En
Voi pelkurina juosta, väistyä,
Tai elämätä sulta kerjätä,
Vaan uhkamiekan nostan miekkaa vastaan:
Voin kaiken kaikkeni ja henkeni
Vapaasti totuudelle uhrata.
Pahuutta, vääryyttä ja syntiä
Enempi kammoksun kuin kuolemaa.
Ja kuitenkin, jos hyve jäykistyy,
Sen kuort' en malta jättää murtamatta.
Jos totuus kahleelt' tuntuu, rikon sen.
Ja nuorteata, lämmint' elämää
Himolla etsin. Siksi luovuin
Ma viittatiestä.
ENKELI.
Siks' et kuolemaa
Voi välttää. Jollei armontarjous
Sinulle kelpaa — ota kirous!
Lähtee.
BILEAM.
Jos elämä näin loppuu, nauran sille.
Siis terve, kuolema! Jo pilvi nousee,
Jo myrsky uhkaa, läikkyy salamat.
Ihana myrsky! Kirkas ukkonen,
Poveeni iske! — Kuoltuani jatkaa
Ma tahdon kesken katkaistua matkaa.
Lähtee paljastettu miekka kädessä. Hätäisinä juoksee
kantamuksineen vaimoja, lapsia ja vanhuksia, huutaen:
"Vihollinen! Murhaaja! Kostoa! Auttakaa!" Israelin
sotatorvi kuuluu. Myrskyä. Israelin sotajoukko,
PINHOS etupäässä, astuu esille.
PINHOS.
Te säälimättä kaikki tappakaa,
Mut itse Jehovahan luottakaa!
JOUKKO.
Sen teemme.
PINHOS.
Te näitte kevättulvan Jordanissa:
Se paljon vanhaa murti mennessään.