HAUSSI.
Pois, Sallani!
SALLA (huomaa Salmon ja tarttuu hänen käteensä).
Ah, täält' en pakene!
Mä luulin silmät jäiset kohtaavani,
Vaan tulta säihkyi noista vastahani;
Salmolle
Mä kammoin äänen kuulevani jylhän,
Vaan jalosti sun lämmin rintas soi;
Jääpatsaan eteen luulin jäähtyväni,
Sun rinnoillas nyt löydän lämpimäni.
Ken autuuden tänlaisen ryöstää voi?
HAUSSI (joka edellisen tapahtuessa on hätäisesti hyörinyt ympäri).
Avuksi miehet! Missä? Tänne!
Uhratkaa vaikka elämänne!
Tuo juoksuhurtta ryöstää Sallani.
Vaan revetköön maa ennen allani,
Kuin lastani mä annan rosvota
Isänsä huoneessa! Voi Jumala!
Hänt' ennen seinähirret ruhjokoon!
KYMMENES KOHTAUS.
EDELLISET. TYÖMIEHIÄ tulee kirveitä ja seipäitä käsissä.
TYÖMIEHET (sisään tullessaan).
No piruko vie sielut turmioon?
SALLA (poistuen Salmosta).
Ah autuus hulluudessa! Kadotus
On tarjona kun siitä selviää.
Vaan minkä tein?
Seisoo puoli horroksissa.
HAUSSI.
Teit, lapsi, hirmuista!
SALMO (ollen levollisena ja jäykkänä).
Puhdistaa tahtoi herra huonettaan,
Mut saastutti ja häväisi sen vaan.