KOUKI (syrjästä).
Tuotako suvaitset, Väinö?
Ota miekka, lyö muruksi!
VÄINÖ (Joukolle, alussa tyynesti, sitte kiihtyen).
Tuota varroinkin sinulta:
Ylpeyttä yllin kyllin,
Itseluuloa isosti,
Raakuutta rajattomasti.
Vaaksan tietoja varalla,
Peninkulma kerskausta;
Kuntoa mättähän korko,
Vuoren korko röyhkeyttä;
Muistotietoja murunen,
Viisautt' ei viivan verran;
Pilvi kunnianhimoa,
Kateutta suon syvältä;
Koko hinkalo valetta,
Totta vain torajyväksi.
Ketun on sulla viisautta,
Alhaista eläimen mieltä,
Mutkikasta, juonikasta,
Ei ylevän ymmärrystä,
Suden on himo sinulla,
Raateleva, kurja, raukka,
Ei ylhäinen lemmen into.
Olet kuin kateinen koira,
Kiertelevä, kaarteleva,
Vaan et kunnon kilpaveikko.
Etkö nyt häpeä häijy?
Etkö vaivainen vajoa
Maan mutahan, suon sisähän?
Vaivu, vaivu!
NUORI JOUKO (hätäyneenä).
Auta, Väinö!
Tietäjä iän-ikuinen,
Pyörrytä pyhät sanasi!
Annanpa parahan makson.
VÄINÖ.
Niin mitä minulle annat,
Jos pyörrän pyhät sanani?
KIRRI (puun takaa, johon on paennut Väinön loitsiessa).
Lupaisitko vanhan jousen!
NUORI JOUKO.
Annan jouseni parahan.
VÄINÖ.
Mene hurja jousinesi!
On aseita itselläni
Joka vaarnalla varattu. —
Painu maahan jo matonen,
Suon sisään salakavala!
Suuri on paasi painamassa,
Raskasten vikojen vuori.
Painu, painu!
NUORI JOUKO.
Auta, Väinö!
Pyörrytä pyhät sanasi!
KIRRI (syrjästä).
Lupaisitko vanhan purren!
NUORI JOUKO.
Annan purteni parahan.