NUORI JOUKO.
Kysytpä ivalla tuota. —
Itkeä voin syötävästi,
Voin sutena jollotella.
PURMO.
Tässä pöytä on katettu,
Tuolla kuuset kukkalatvat,
Niitten alla oiva oltta, —
Tarjoatko, veikko?
NUORI JOUKO.
Lennä!
Tuo, Sinikka, oltta tänne,
Haarikka urosta kohden! —
Sinikka tuo olutta.
Näittekö kylissä Kirrin?
SORMO.
Kirrin on kipeä mieli.
Siellä se kuleksi kurja
Neuvotonna, toivotonna.
NUORI JOUKO.
Eikä lähtenyt keralla?
SORMO.
Ei keralla; yksin lähti
Metsätietä uhkamielin,
Siskoas surulla muisti,
Sinua kovin kiroili
Pettäjäksi.
NUORI JOUKO.
Taaton poika!
Pettäjäksikö minua?
Enkö tuosta jo tapellut
Sen verisen koiran kanssa?
Pettäjäksi!
PURMO (Joukolle).
Juopas, veikko!
Juovat, mutta Jouko on vaan juovinaan ja
katsoo sen jälkeen ympärilleen.
Onpa meitä miestä kolme,
Koston miestä — syy on Väinön!
NUORI JOUKO, SORMO ja PURMO.
Syy on Väinön! sille surma!
NUORI JOUKO.
Tahtoisi parahan immen
Joukolasta! Eipä jouda
Pois kotoa korven kukka.