KIRRI.
Kätes käärit kaulalleni,
Kun kannoin sinut sylissä
Kukkivalle kunnahalle.
AINO (ikäänkuin itsensä ulkopuolella).
Siellä nyt surutta uisin
Kuin iloinen aallon impi.
Muistelisin vain sinua,
Noit' unia kultaisia
Lemmestämme, onnestamme —
Uisin — uisin —
KIRRI (tarttuen Ainon käteen).
Vien sun nytkin
Turvahan tupaseheni. —
Näytät niin levottomalta
Kuin pelkäisit. — Väinöäkö?
Suojelen sinua siellä,
Vaikka tulkohon tuhatta
Puolisoksi pyytäjätä. —
Revin kaikki ne paloiksi!
AINO (ikäänkuin havahtuen).
Revitkö paloiksi kaikki! —
Onneni revit paloiksi!
Olet julma. — Päästä, Kirri!
Sin' et laula etkä soita,
Vaikk' on hääni.
KIRRI.
Linnukseni
Vien sinut visertämään,
Äitini sydänkävyksi. —
AINO (kuin ammuttu, reutaisee itsensä vapaaksi).
Äitisi! — Pakene! — käärme
Kahistelevi heinikossa!
Musta, liukas — aih! se pisti! —
Myrkytti eloni nuoren. —
Pois suhahti! — - Näitkö, Kirri?
KIRRI (hämmästyneenä).
Mieletönkö!? — Aino rukka!
Onko Syöjätär katala
Tämän tehnyt?
Neuvotonna:
Aino! Aino!
Tule, suostu vaimokseni!
AINO (harhamielin, auringon nousua tuijottaen).
Tuolt' on sulhoni tulossa
Aamun auteren takoa,
Aallon päilyvän sylistä: —
Ruskoposki! — kirkassilmä! —
Hohtorinta! — Jää hyvästi! —
Kirri raukkani — hyvästi!
Seisoo jäykistyneenä.
KIRRI (katkerana).
Tämä on kosto Joukolalle! —
Tästä tahdon viestin viedä
Ainon kurjalle kodille.
Hyvästi, poloinen Aino!