TUIRO.
Kullervo, kuleta sinne,
Miss' on piikoja pidellä
Taikka korjata kotihin.
Mikä on miehelle vapaus
Vailla vaimon kahlehia.
POURU.
Kullervo, kuleta sinne,
Missä murramme ikeemme,
Missä käskijän kädestä'
Ruoskan riistämme iäksi!
KOTRO.
Kullervo, kuleta meitä,
Kautta taistelun tulisen,
Isännäks' oman kotimme.
KULLERVO.
Paljon toivotte. Minulla
Yksi vain on toivo: — kosto.
Miehet, seuratkaa minua,
Luottaen, lujalla mielin.
Min' olen syntynyt sotihin,
En rauhan rakennustöihin.
Elämä minua hylki,
Potki pois joka polulta,
Ryösti mun joka osani.
Nälässä hivuessani
Minulle kiven kurotti.
Rakkautta kun halusin,
Voitin hurjat herjaukset.
Kun kurja kotia etsin,
Löysin suortuvan sukua,
Mutta en suvun sydäntä. —
Mitä nyt hukata voisin.
ARMI (itkien).
Äitisi hukata voisit.
KULLERVO.
Sulle, äiti, on parempi
Surmassa suloton poika. —
Kotro, kuulitko seposta?
Hän onko sotajalalla?
KOTRO (vetäen Illin esille).
Astuhan esille, Illl! —
Tässä on vakoilijamme,
Hän voi kertoa seposta.
KULLERVO.
Tiedätkö jotakin, kerro!
ILLI.
Siihen viikot vierähtävät
Ennenkuin aseissa seppo.
Aluksi suru ajeli
Neuvotonta miespoloista. —
Olihan emäntä kuollut,
Työväki ase kädessä —
KULLERVO.
Niistä ei enempi. — Jatka! —