ANJA (nousten ja levittäen rintansa Kaukolle).
Lävistä! Tässä
Sydän särkynyt surusta.
KAUKO.
Tässä vaikenen pakosta.
VÄINÖ (ynnä osa joukosta seisten synkkänä Kullervon ruumiin luona).
Noinko Kullervossa kaatui
Suku sankarin Kalervon! —
Haudatkaa Kalervon poika
Alle honkien huminan,
Pyhän kosken partahalle,
Missä soi sotainen myrsky!
Miehet kantavat Kullervon ruumiin pois.
ANJA.
Siinä orjuuden hedelmä,
Vainonne verinen vilja!
Untamon suku on kuollut,
Talot poltetut poroksi.
Kalervonkin heimo kaatui
Sankarissa viimeisessä.
Minä, sorretuin sydämmin,
Kalevalan koito impi
Surmalt' armoa anelen —
Miksi säästätte minua?
ILMARI (painaen Anjan päätä rintaansa vasten).
Siskoni, sorea, armas,
Sydämmeni mieltä nouda.
ANJA (itkien).
Myöhäistä!
KAUKO.
Sinua, Anja,
Säälin, hellin ja rakastan,
Mikset lohtuisi suruista,
MIES (palaten metsästä, Tuiroa taluttaen).
Tämän metsästä tapasin,
Pakohurtan! — Nainen väisti.
TUIRO (peloissaan polvistuen Ilmarin eteen).
Elä mulle, seppo kulta,
Kosta Kullervon tekoja.
Hän minut, uhalla murhan,
Kanssansa sotihin kiskoi.
Armahda, sulava seppo!