Perältä välkehtii sampovalo, jonka luona kansa, VÄINÖN ja
PAIMENTEN soittaessa, hitaasti ja arvokkaasti karkeloipi.
MORSIAN KAASON kera sieltä lopulta luopuu; sitte ILMARIKIN.
LOUHI ja TURJO, rinnakkain istuen, samoin muu POHJOLAN
VÄKI, ovat tarkastelleet touhua loitompaa.
ILVO (kaasolle, joka on sidellyt hänen tukkaansa).
Joko kassani sitelit?
KAASO.
Jo sitelin kultakutrit.
ILVO.
Hää-ilon ajalla, Kaaso,
Valvo kutrin kauneutta,
Vaali puhdasta pukua
Jalon Ilmarin iloksi,
Hääkansankin huomioksi.
KAASO.
Kuin silmäteräsi tulta
Itse valvot, pohjan tähti,
Niin minä muotoasi hoidan.
Istuvat pöydän luo luontoperäisille jakkaroille.
ILMARI (Väinölle).
Hoida, Väinö veljyeni,
Häissä henkeä Kalevan.
Laulun, kantelen sulolla
Luonto karkea kesytä.
Paimentorvet, sarvet, huilut,
Kaikki kaikukoot iloa!
VÄINÖ.
Joka päivä ei iloita
Sepon suuren hääkemuja.
Täällä soi sydämet Suomen.
Sinä armastasi hoida,
Minä henkeä Kalevan. —
Pellervo, viritä virret!
PELLERVO.
Sydän on Suomella vireissä,
Sieltä virsivirrat soivat.
ILMARI.
Lintuni, olethan valmis!