Asettuvat aseissa oville.
LOUHI (loitsii).
Tule sampo, kun sun kutsun,
Käskiessäni katoa!
Sampo näkyy.
Paisukaatte, vuoren posket,
Aukene, avara linna,
Ota aittahasi aarre,
Pohjan vallan vankka turva,
Jottei ehtisi Kaleva —
Vuori, niele samposoihtu!
Sampo suistuu vuoreen; pimeätä. Samalla LEMMINKÄINEN
kumppalineen ryntää pirttiin, kaataen vartijoita, jotka
pakenevat. Louhi jatkaa:
Sortukoon seponkin onni
Orjan onnen arvoiseksi!
Tytär Pohjan ei ikinä
Synnytä sepon suvulle,
Jatka ei Kalevan juurta.
Taito, kuole ja katoa,
Louhen sampo aina kestä!
LEMMINKÄINEN.
Kiroan sinun kirosi,
Louhi! — Missä Suomen sampo?
Tänne laita!
LOUHI.
Siellä! — näitkö?
Ei se kättäsi hivele.
Luja on lukko kalliossa. —
Meille, yksin meille sampo!
ÄÄNET (pimeässä).
Meille, yksin meille sampo.
LEMMINKÄINEN (karjaisee).
Sampo Suomelle, katalat!
Lemminkäisen kumppalit samoin.
LOUHI (nauraa kamalasti).
Hah, hah, hah, hah, hah, hah, hah, hah! —
Kysy sampoa sepolta,
Kiistelkää, kalevalaiset,
Minä korjasin osani.