HÄÄT.
Ilmarin uusi, valoisa pirtti; ovi perällä ja molemmilla
sivuilla. Seinät katetut monenlaisilla kankailla ja sepän
takeilla. Siellä täällä riippuu petoeläinten nahkoja ja
työaseita. Hääpöydät valmiina. Perällä tanssitaan
"Kalevalan tanssia". Etualalla keskustelua.
LOKKA.
Eikö jo kellojen helinä
Kaikunut kylien kautta?
Eikö kuulunut kumina
Soiton ja iloisen laulun?
ESIRATSASTAJA.
Minä hääväen edellä
Ratsastin — pikemmin lensin. —
Näin kylissä loimuavan
Tiepuolissa tervasroihut.
Hääparille kansa huusi:
"Onnea sepon suvulle!"
Väinö joikui, kangas kaikui,
Parvi Pellervon säesti.
Milloin laulajat väsähti,
Silloin torvet, sarvet soivat,
Helskyivät hevosten kellot,
Metsänlaulajat liversi.
LOKKA.
Kiitos, mies hyväsanainen!
Tytöt, ruokkikaa urosta! —
Nyt nuoret iloita voivat.
Lasten onni on emonkin.
ANJA (levitellen kirjovaippaa).
Tämänkö, emo, asetan
Nuorikkojen noustavaksi
Korjasta kotipihalle?
LOKKA.
Niin aseta, Anjaseni.
Sehän on vaippa sun tekosi.
Käsin lämpimin taluta
Yli kynnyksen kälysi.
ANJA.
Riennän jo pihalle — siellä
Seinävieret, aitovieret,
Kaikk' on täynnä vartojoita —
Joutuisivat! joutuisivat!
LOKKA.
Jopa saapuivat kapiot,
Morsiamen myötäjäiset.
ANJA.
Tuli kuorma, saapui toinen.
Minä katsoin kummakseni:
Kallista, kaunista,
Paitoja ja palttinoita,
Viidet, kuudet villavaipat,
Seitsemät sinihamoset,
Liinaviitat, sarkaviitat,
Turkit, vyöt, sukat, sitehet,
Kintahat ja kirjokengät,
Metsänriistoja monia,
Sitten suuri karjalauma —
Kuka ne lukisi kaikki!