SEEDEK.
Maan elinmehua,
Sen viiniä ja nuoruutta, sen kukkaa.
BAALAK.
Siis päiviäni pilvessä en hukkaa,
Vaan tänne tuokaa juomauhria
Ja neitseet, tanssijat ja pasuna.
Sun pappis, Seedek, laita laulamaan,
Niin nuoruuteni elpyy uudestaan!
Seedek menee.
Jumalat kotkaa nuorentakaa taas,
Ett' ylenee hän kostolentoon, karkaa
Viholliseen kuin taivaan salanuoli,
Jok' iskee korven rosvolaumaan, polttaa
Poroksi sissin, juonten hautojan!
Kuninkaalle tuodaan viinipikari. Seedek, uhripikari
kädessä, ja pappikuoro taustalta etenevät, laulaen
harppujen ja sympalien soidessa. Sillaikaa asettuvat
naiset puoliympyrään Baalakin istuimen luo.
PAPPIKUORO.
Kuin auringon paiste siunaa maan,
Valtasi, Baalak, siunataan:
Viiniä tiukkuvat askelees,
Vuotakoon riemu sydämmees,
Maaemon rinnass' on tuhat nisää,
Lypsettäviksi kai luotu ne lie.
Taivas tultansa viinihin lisää,
Rintas jäät se pois virtana vie.
Kuningas nouskoon voimassaan,
Elämän riemuun, kunniaan.
Kuningas ja Seedek tyhjentävät pikarinsa. Huutoa:
"Kunnia kuninkaalle!" Tanssijatarten hyppyä. Soittoa.
NAISKUORO.
On virran hekkuma kukkaset,
Kuninkaan ympäri neitsehet.
Maan virta lahjoo hedelmillä,
Kuningaslahjat on hellempiä.
Kaksi sotamiestä taluttavat välissään Bileamia.
Eglon ja Assar astuvat muun sotajoukon etupäässä.
EGLON.
Kas tässä mies! Hän hullu lie tai viisas,
Mut kansan villitsee hän kadulla,
Kun ennustuksillaan sit' uhkaa, huutaa —
Kuin huutaa hän?
SOTILAAT.
"Parantukaat! parantukaat!"
YKSI JOUKOSTA.
"Elämä tai kuolema! Valitkaa elämä!"