Poistuu.
BILEAM.
Hän läksi. — Aina totuus, totuus, totuus!
Jos lihaa myös en ois ja ihmisverta,
Niin kaikki kaikessa vois olla totuus. —
He tulevat! Taas uutta ahdistusta.
Tääll' elämä ja tuolla kuolema.
Miks' ei myös kuolla voisi elämäkseen,
Kun kuolee sille, joka aina elää.
Tuo totuus, pitkäin taistelujen löytö,
Se tahtoo lopulta mun kokonaan,
Kuin kade sulho, jok' ei morsiostaan
Suo sormen vertaa muiden omistaa,
Vaikk' isä, äiti, sisko, veikko kukin
Myös tahtois osan rakkaudelleen.
PARVI NAISIA, KOSBI etupäässä, tulee, kylväen Bileamin eteen lehviä ja kukkia, ja laulaa:
Terve, hengen voimakas miesi!
Seppelöiköön suuruus, kunnia tiesi.
Siunaa askeleillasi maa.
Kiroa kansasi kukistajaa.
EGLON tulee ja asettuu Kosbin rinnalle naisten joukkoon.
Syvästi Bileamia kumartaen jäävät päälliköt ja sotaväki
taemma. BAALAK tulee.
BAALAK.
Sylini sulle aukeaa, oi terve,
Pyhyyden, kunnian ja arvon mies!
Sinua odotin kuin uutta kuuta,
Kuin päivää Eufratilta nousevaa.
BILEAM.
Täss' olen, mutt' en puhua voi muuta
Kuin minkä henki kieleen kuohuttaa.
BAALAK.
Sun jumalallesi tein uhria
Jo seitsenkertaisesti seitsemän:
Lihavat oinaat, mullit muhkeat.
On kansa katunut ja paastonnut,
Sun sanas voimaa vaan nyt vartoo se;
Siks' seisoo täällä juhlavaatteissaan.
Ei pyhää suurempaa kuin juhla, jossa
Isänmaa sykkii kaikkein sydämmissä
Ja kansan mieli niinkuin suuri jousi — —
BILEAM.
On veltto ilman jännittäjän kättä.
BAALAK.
Sun jännittäjäkättäs odottaa,
Niin suureen saaliiseensa kiitää nuoli.
Kun jännität, on tässä ampuja,
Ja yhteistyö vie meidät yhteisvoittoon.
Kas täällä Moab, tuolla Israel;
Kun kiroat nuo, nämä innostuvat
Ja vahvistuvat kymmenkertaisesti.
Täss' eikö uljas vuori? Sanasi
Täält' alas kedon yli kumahtaa,
Tuon kedon, jolla vaanii Israel,
Ne kumahtaa kuin vuorenlohkareet,
Kun huultes voima niitä alas paasaa.
Ne peljästyksell' Israelin ruhjoo,
Mut Moab säikkyneet, kuin ketut, kaahaa
Takaisin korpehen. Niin, taatto auta!
Niin eikö käy sun sanas voiman kautta?